lauantai 2. marraskuuta 2013

Nakupenda Watamu! I love Watamu!

Jambo jambo!

Elama watamus on lahteny rullaamaan kivasti ja ekat palamiset seka rusketuksetkin saatu :D Paivat kuluu klinikalla synnytyksia odotellen ja hoidellen yleensa 9-15 eli ei kovin pitkia tai rankkoja tyopaivia :D muutaman paivan oon ollu klinikalla ilta 18 asti kun synnytys on vahan venyny, ku tuolla on tapana hoitaa oma asiakas valmiiks vauvan kaa ennenku lahtee kotiin. Viela siis ihan assistenttina oon hoitaja Helenille, joka on kans just valmistunu sairaanhoitajaks mut hoidellu synnytyksia koulun jalkeen. Kovasti Helen jo yrittaa joka aidin kohdalla etta tama on sinun kokonaan mutta sovittiin etta viela pari viikkoa opettelen  vaan ennenku otan koko vastuun :D

VAROITUS: seuraava teksti voi sisältää liikaa tietoa synnytyksestä! Yritin kyl sensuroida.....

 Perus paiva klinikalla menee about nain!
Tuun toihin ja kurkkaan viereiselle osastolle etta nakyyko potilaita, yleensa aamuisin ei ole ketaan. Valilla yovuoro on jattany jalkeensa sotkun joten siivotaan synnytyssali kiiltavaksi ja jarjestellaan laakkeet sun muut valmiiksi. Taalla ei mitaan epiduraaleja annetta, joten ainoat laakkeet mita aidille annettaan tarpeen mukaan on supistuksia lisaava ja voimistuttava injektio tai lihaksia rentouttava injektio suoneen tai lihakseen, etta synnytys olis vahan helpompi ja lahtis kayntiin nopemmin! Aamupaiva yleensa 11 tai 12 asti on aika hiljaista ja talloin jutellaan mukavia, opetellaan swahilia tai suomea ja Helen opettaa mulle synnytyksen seurannan kirjausta paperille kun kaikki taalla tehdaan kasin. Sitten saadaan hyvalla tuurilla tuskaisesti kaveleva nainen Ison mahan kanssa ja puolen suvun saattamana ovesta sisaan ja kirjataan se suureen potilas kirjaan. Tuleva aiti asettuu synnytyspoydalle ja ME tehdaan eka pieni tunnustelu mahalle, etsitaan vauvan selkaa ja sitten asetetaan muovinen torvi selan kohdalle ja kuunneellaan vauvan sydanaanet. Kovaa aina lyo, ei Helen niita ikina laske jos kuulostaa normaalilta vaan paperille kirjataan aina 140 lyöntia minuutissa kun se on normaali yleensa :D vauvan sykkeen loytamisen jalkeen pistetaan steriilit hanskat kateen ja aletaan tehda alatutkimusta missa kokeillaan kuinka auki aidin kohdunkaula on, yleensa siina vaiheessa tuntee myos vauvan paan jo tulevan alas ja sitten odotellaan etta aiti on 10senttia auki tai edes lahella, ja tuntee tarvetta alkaa ponnistaa kun supistukset kovenee. Kaikkea sita oppii jo! :D Yleensa tutkimuksen jalkeen annetaan molempia laakkeita ja laitetaan tippa, nama myos opettaa mulle taalla miten kanyyli laitetaan kateen joten sairaanhoitaja koulua varten hyvat evaat! Siita noin tunnin paasta yleensa aiti alkaa valua sangylta lattiaa kohti ja kiljahtelee tuskaansa siella, ja tasta tiedan etta puolen tunnin paasta yleensa ollaan synnytyksessa! Mun oma mittari joka on aina toiminut :D Lapsivesi saattaa tulla tassa vaiheessa itsestaan ja jos ei, ennen ponnistusta Helen tekee yhden alatutkimuksen katkaistun neulan kanssa ja puhkaisee lapsikalvot sitten silla, nayttaa aina tuskaiselta kun se neula varmaan matkallaan osuu muuallekin ... :D Sitten aletaan huutaa etta SKUMA SKUMA SKUMA eli ponnista ponnista ponnista :D Ma seison valmiina nappaan vauvan ja jos aiti on liian vasyny ponnistamaan, yleensa Helen hyppaa poydalle ja alkaa painelemaan aidin mahaa etta se beibi tulee ulos, ja taa on aika pelottava hetki aina mulle ku pitas napata se vauva ennenku se luiskahtaa poydalta lattialle :D Ja onnellisesti talla systeemilla kaikki vauvat on saatu ulos! Sitten alkaa mun osuus napanuora katki ja vauvan APGAR pisteytys seka muutenki sen vauvan elossa ja lampimana pito! Jos se vauva on sit tosi passiivinen ja ei vaikka itke, Helen tulee paikalle kans kun toi vauvan elvytys ei oo viel oikein hallinnassa mulla niin hyvin et luottasin itteeni tarpeeks! 1 vauva itseasias kuoli synnytyksen jalkeen mut se ei ollu kehittyny sisuskaluistaan tarpeeks ilmeisesti ku imulaitteella mahasta tuli verta hirveesti ja tunnin elvytyksen jalkeen ei saatu sita eloon :( Taal kuolemaan suhtaudutaan hirveen luonnollisesti ku hoitajat oli et harmi mut naita aina tulee, ja vanhemmat ei ees itkeny vaan otti sen vauvan mukaansa ja lahti :( Suomessa voisin kuvitella tan olevan vahan dramattisempi asia! Mut muut vauvat ja aidit on ollu hyvassa kunnossa, isoaidit aina halailee mua ku tuon sen vauvan niille ja selittaa jotain swahiliks kadet heiluen :) Super mielenkiintosta hommaa kyl, ja oon tosi ilonen et oon tuolla 2kk oppimassa naita juttuja mut en silti koe et musta tulis katilö suomessa, muut sairaanhoitajan työt kiehtoo enemman! Ehka se viel muuttuu ku saan varmuutta Tahan hommaan viel enemman ja ku alan hoitelee noit itekki, ku valilla meil on 2 aitii vierekkain synnyttamas samaan aikaan ja Helenil on kova homma hoitaa ne samaanaikaan .:D Mut kovasti noi hoitajat mua jo kannustaa ja alan jo olla oikeesti hyödyks tuolla!:) Tasta se ura viel urkenee!:D

SYNNYTYS OSUUS LOPPUNUT, pelokkaatkin voi nyt alkaa lukea ;)

Tyopaivan jalkeen tuun tahan vapaaehtoistalolle, eli meidan host perheen ylakertaan mis on nyt 3 huoneistoo vapaaehtoisille. Tal hetkel meita on mina ja korealainen tyttö yhes huonees, 2 italialaista tyttoo ketka opettaa mulle italiaa toises huonees (osaan jo sanoa Olen hyvin nalkainen!) Ja yks amerikkalainen poika kolmannes huonees joka just valmistu :) Alakerras asuu iiiso perhe, en oo vielkaa varma et onks noit lapsia 10 vai 20 :D Tai ehka vaan 5 ja loput on henkilökuntaa ketka siivoo super paljon taalla ja pesee kaikki meidan vaatteet mita ei oo piilotettu :D palvelu pelaa! Iltapaivan yleensa oon sitten ton korealaisen kanssa rannoilla tai kierrellen Watamussa tai istuen jossain italialaises kahvilas juoden jaakahvia!






Meidan talo on tosi hyval paikal, toihin mulla on 15min matka moottoripyöral ja kaupunkiin ja rannoille sama matka :) Tosiaan kulkupeleina taalla on halvimpina moottoripyorat (mummi ala nyt saikahda!) joiden kyydissa mennaan ilman kyparaa yksin tai kaksin ja valilla kuskin lisaks meita on ollu 3 kyydis :D Rukoilen kyl elamani puolesta joka matkalla, ja yleensa kavelenki kaupunkiin jos jaksan :D Ja matkat on aina 50senttia toihin ja kaupunkiin! On taalla myos tuktuk taksit Eli 3 pyöraiset auton nakoiset tuktuktuktuk aanta pitavat menopelit, jotka on kyl tooosi hitaita verrattuna moottoripyöriin.. Ja ne on puolet kalliimpia kuin moottoripyörat, 1e on matka toihin! Sitten on myos matatut, eli isot pakettiautot mihin on iskettu tuolit, samat kuin trotrot Ghanassa! Ne on sit pidemmille matkoille, ku taal Watamus niit kulkee niin harvoin ettei niilla voi toihin menna... Ja rahana taal kaytetaan kenian shillinkia, jossa 100shillinkia on about 1e :) Elaminen on taal suht halpaa verrattuna suomeen, mut kauppiaat saattaa pyytaa mekoista ja nahkaisista kasin tehdyista varvastossuista 10e tai yli, mut tinkiminen on sallittua ja mekot saan 6e ja kengat n. 8e mut en niita onneks hirveesti voi ostakkaan kun rinkkanki on suht pieni ja taynna jo nyt!



Tänään lauantaina aamulla lähdettiin korealaisen tytön ja uuden vapaaehtois amerikka pojan kanssa päivän snorklaus ja veneily retkelle! Ensin pysähdyttiin katsomaan mustekalaa jonka sai ottaa käteen mut kosketin sen lonkeron yhtä imukuppia ja päätin etten todellakaan halua sitä koko käteeni!! Mielenkiintoinen otus muuten, voi olla melkein 5h pois vedestä ennenkuin kuolee!

Matka jatkui snorklaus paikalle ja ai että harmitti niiden korallien ja sateenkaaren väristen kalojen keskellä ettei ollu veden kestävää kameraa! Snorklauksestakin aloin tykätä pienen alkupaniikin jälkeen, veden alla oli hirveen vaikee yrittää hengittää normaalisti ku panikoin et hukun (veneestä, oppaasta ja matalasta vedestä huolimatta....) Ja mielessä pyöri vaan piraija kauhuelokuvat kun kalat tuli lähelle :D

Parin tunnin snorklaus meni super nopee ja matka jatkui kohti mangroove puiden ympäröimää saarea, missä syötiin meri aiheinen lounas. Eka mustekalaa jossa oli viel imukupit, sitte kalaa, hummeria, katkarapuja ja jälkkäriks hedelmiä! Mango on kyl suosikki herkku tääl! :) ja tuoreet banaanit! Samalta ne "tuoreet" tääl kyl maistuu ku suomen hedelmähyllyssäki :D

Lounaan jälkee sain empatia kohtauksen myyjiä kohtaan ku kukaan ei ostanu mitään ja oltiin ainoo ryhmä! :( joten ostin korvakorut ja rannekorun jotka on tehty mangroove puiden siemenistä! Päivän hyvä työ myyjälle vai sisäiselle shoppaholicille? Ostosten jälkee laiva kohti kotia lähti ja laivan katolla oli loistava syventää rusketusrajoja ruokalevon merkeissä! :)

















Mangrooove puun juuris kasvaa oistereita! 


Sellaista Watamussa tähän asti, kuulemisiin taas!

Nina raha! Eli olen onnellinen, swahiliksi! (kirjoitusasusta ei kyl tietoa mut noin se sanotaan!)
<3: Ruut


lauantai 26. lokakuuta 2013

Botswana, Sambia ja Keniaa!

Heippa!

Anteeksi tama blogi tauko, syytan taysin huonoa internet yhteytta kun Livingstonessa yritin ladata kuvia tanne niin yhdessa kuvassa kesti yli puoli tunia ja netti oli maksullista.... Joten nyt jo Keniassa mutta muistellaan vahan viimeista rekkaviikkoa Botswanasta ja Sambiasta!

Matkalla Okavango deltalle pysahdyttiin botswanan rajan lahelle paikkaan joka nimea en muista, jota ymparoi korkeat vuoret ja isot apinat! Tekemisen puutteessa lahdettiin kiipeamaan noille vuorille, 2 tuntia siina meni mutta ylos asti paastiin ja maisemat oli kylla upeet!





Seuraavana paivana lahdettiin Maunin kaupunkiin ostamaan vetta ja muita varusteita tulevalle puskassa yopymiselle deltalla. Yksi yo Maunissa meni uima-altaasta nauttien (se on aika luksusta pitkan ja kuuman bussimatkan jalkeen!) Ja aamulla pakattiin teltat ja pienet reput joita lahdettiin kantamaan ensin isolle moottoriveneelle, josta siirryttiin pieniin kiikeriin veneisiin joita "poulat" souti seisaaltaan isolla kepilla :D Meidan poulan nimi oli Surprice ja teki meille matkalla kaulakorut lumpeenlehdista! Oli ihanan rentouttavaa vaan maata siina kanootissa ja kuunnella veden aanta, aina kun kaislat ei osunu naamaan :D

Tunnin soutelun jalkeen paastiin maihin ja pystytettiin teltat norsun kakkojen viereen rantaan! Onneksi norsut syo vaan heinaa ja vetta :D Paiva oli super kuuma joten pulahdus jokeen oli ihanaa :D Eika hipot tulleet ja syoneet meita, jee!

Uinnin jalkeen lahdettiin kavellen safarille etsimaan norsuja oppaan johdolla ja loydettiin heti kirahvin kallo, epaonnisena se oli laskenut paan alas vaaralla hetkella ja tullut syodyksi :( Samalla opittiin etta hyeenan kakka on valkoista koska se jarsii luita, hyvin mielenkiintoista!:D Sitten loydettiin lauma norsuja! Seurattiin niita hetki ja opas neuvo etta pysytaan tuulen alapuolelle koska norsuilla on surkee nako mut hyva hajuaisti. Kuvailtiin norsujen juomataukoa kun ne ilmeisesti haisto meidat ja yhtakkii lahtivat rynnimaan meita kohti, ja norsut muuten juoksee nopeemmin ku me! :D Opas huusi etta "PANIC, RUN RUN RUN!" ja ma luulin koko juttua vitsiksi :D Sitten ku muu ryhma lahti juoksemaan ja norsut laheni, alkoi munkin jalat juosta aika lujaa metsaa kohti :D Oppaat jai taputtamaan vahan matkan paasta ja norsut vaihto suuntaa, joten norsujen hyokkayksen aikana juokse ja taputa kasiasi niin kovaa kuin pystyt! Toiminta hetken jalkeen jatkettiin safaria ja nahtiin seeproja seka upee auringonlasku!

Deltalla olo oli siisti kokemus, vessana kuoppa maassa ja yölla vessassa kun kuulee röhinaa puskasta mika vois olla tappaja hippo, tulee aika nopee juoksu takas telttaan! Tiputin varvastossunki siina hatakassa teltan ulkopuolelle, onneksi hippo ei syönyt sita! :D Ilman suihkuakin parjas hyvin!





Ja tän kuvan jälkeen juostiin! 

Hyeenan luun syönnistä todiste.....

Lehmät matkalla kotiin! 


Matka jatkui Botswanan kansallispuistoa Chobe jokea kohti! Upee paikka, laivalla kuljettiin pitkin jokea ja joka puolella oli norsuja, hippoja, buffaloita ja wilderbeesteja! Nyt on siis 4 elainta nahty isosta viidesta! Big 5 nimi tulee siita etta ne on 5 vaikeinta elainta tappaa, ei koon mukaan :D tahan kuuluu norsu, buffalo, sarvikuono, kirahvi ja leopardi(tai se joku muu pilkkuraidallinen kissa elain :D)! Enaa puuttuu siis juuri se kissa!




Chobe national parkin norsut on korkeimpia maailmas! Mut aika pieniltä ne musta näytti, jätit oli varmaa muualla! 







Chobesta lahdettiin kohti Sambian rajaa, joka ylitettiin veneella rekkojen kanssa, kuolema tuntui olevan hyvin lahella kun se lautta tuntui uppoavan :D Sambiassa nena kohti Livingstonea, ja kuuluisia Victorian putouksia! Ensimmainen aktiviteetti Livingstonessa mulle oli apinan puraisu.. :D Tyttöjen vessojen luona bongattiin vauva apina ja sen söpöys sai meidat kaivamaan kamerat.. Ja niin aiti apina tuli, nappas vauvan syliin ja hyppas maahan! Tajuttiin tassa vaiheessa etta ups, aika poistua ja kun kaannyin ympari, aiti apina tuli ja puraisi oikeaan pohkeeseeni 2 pienta reikaa! :D Tyhmasta paasta karsii koko ruumis... Rakkaan oppaamme Franciksen luo ja respaan desifioimaan haava ja puhelu laakarille kun en omistanut vesikauhurokotusta :D Laakarin ohjeilla taksi apteekkiin, ja vesikauhurokotus kuuri alkakoon! Tas vaihees mun shokki iski paalle et hei apina just puras mua joten alankin itkea visa korttini paalle keskella sambian apteekkia :D Meidan opas oli kyl pelastaja, se hoiti koko homman apteekissa ja sain uuden jaykkakouristusrokotteen varmuuden vuoks ja koska rokotteit taytyy pitaa kylmassa, opas neuvo et ostin vaan Sambiassa laitettavat rokotteet nyt ja et ostan loput Keniasta, ite ei ajatus kulkenu niin pitkalle siin kyynel silmassa! Meidan ryhmassa oli elakkeella oleva sairaanhoitaja joka ihanasti rokotti mut ja loput rokotteet oon tokkiny itelleni reiteen lihakseen, hoitsun koulutuksesta on todellakin hyötya!:D Jalkeenpain koko episodi naurattaa vaan, ja nyt pelkaan jokaista karvaista elainta :D Meidan rekkaryhma sai tosta kyl hupia aikaan kunnolla, kuulin enemman hanta vitseja ku mitaan muuta :D

Seuraava paiva oli myos aika hardcore, nimittain koko paivan White water rafting! Eli kumivene, opas ja 6 ihmista kyparat ja pelastusliivit paalla Victorian putousten jokeen tai koskeen melomaan :D ja vaahtopaisia koskia riitti, nielin vetta sairaasti ja vene oli aika usein vaarinpain :D Mut ihan upee kokemus taas, adrenaliini virtas ja meil oli super hauskaa :D Suosittelen kaikille ketka siel pyörii! Jalkeenpain nahtiin viel videoki paivasta ja naurettiin hulluna meidan ilmeille ku vene keikkaa :D Kuvat ja videot saan myöhemmin taas!

Seuraava paiva olikin jo lauantai ja suunnattiin katsomaan victorian putouksia oikeasti! Mutta koska oltiin sambian puolella ja oli matalan veden aikana, nahtiin aikalailla vaan kiviseinaa missa korkean veden aikaan on putoukset ja putouksista vilaus jotka oli zimbabwen puolella... Mut takas tonne on paastava korkean veden aikaan ja silloin keraan rahaa etta voin tehda helikopteri ajelun putousten ylla! Putousten jalkeen tehtiin paivan siistein osuus, eli benji hyppy sambian ja zimbabwen valiselta sillalta kohti victorian putousten jokea, korkeutta 111m!:D Ai apua miten pelkasin, skydive ei ollut laheskaan yhta paha kuin benji hyppy :D Eli pehmusteet nilkkoihin, naru kiinni nilkkoihin niiden paalle ja reunalle seisomaan kadet levallaan! Oppaat laski 3 alaspain ja tyrkkas mut alas, olin kauhusta niin kankeena etten saanu aantakaan suustani ennen ku pudotus loppu ja naru pomppautti mut ylös :D Pelkasin niiiiiiiiiiin paljon mut jalkeenpain olin niin fiiliksissa adrenaliinist etta hypin vaa kotimatkan :D Muistan vielaki sen tunteen ku mahan pohjasta kouraisee ja alan tippua kohti jokea :D Upee kokemus taas!!!

Victorian putousten kartta! Pienellä sillalla käveltii ja isolta oli benjihyppy! 

tässä putousten pitäs olla...

b






Sunnuntaina lento kohti Nairobia, Keniaa lahti ja lento meni oikein mukavasti, Kenya Airways oli aika luksusta itse asiassa, oma tv ja kaikki! :D Kentalla New Hope Volunteerien Jimmy oli vastassa ja yon nukuin hanen luonaan toisen vapaaehtoisen kanssa joka oli just lahdossa keniasta.

Seuraava paiva kierreltiin Jimmyn kaa slummeissa missa hanella oli kirjasto projekti lapsille, valkoinen naamani tuntui jotenkin kiinnittavan liikaa huomiota siella.. Mut lapset oli ihan innoissaan kun kokeilivat mun kameraa ja saivat lukee kirjoja siella! Tai selailla, harva osas lukea :D Illalla Jimmy vei mut yöbussille joka 10 tunnin matkan aikana meni Nairobista Mombasaan ja sielta Watamuun, eli mun 2kk majoituspaikkaan! Elamani hirvein bussimatka! Istuin ihan takana, tuolit super ahtaat, joka kolo tiessa pompautti mut penkista ilmaan ja uni oli vaan haave, aamulla olin niin vasyny et kikatin vaa joka pompulle :D




Roskiksesta löytynyt orponvauva :( 










Watamussa mua oli vastassa meidan isanta Samuel, joka haki mut tuktuk taksillaan taas hyvin pomppuiselle tielle ja lopulta Samuelin perheen kotiin, jonka ylakerrasa on 2 huonetta vapaaehtoisille! Mun kaa samassa huoneessa asuu saman ikaiset tytot uudesta seelannista ja toinen etela koreasta, ja molemmat on opettamassa orpojen kodissa! Toisessa huoneessa asuu 2 vahan vanhempaa italialaista tyttoa jokta kans on orpojen kanssa. Mun kohde on Gede Healt Center, eli tan alueen terveyskeskus missa on hiv testaus ja ohjeistus klinikka, vauvojen ja aikuisten rokotuskeskus, synnytysosasto ja perhe seka ehkaisyneuvola. Siella vietan 2kk vahan joka kohteessa, jossain vaiheessa jaan yhteen paikkaan missa tunnen musta olevan eniten hyötya tai nain ymmarsin asian :D Ekojen paivien aikana oon jo paassyt rokottamaan vauvoille poliota, keuhkokuumetta ja hepatiitin vastaisia rokotteita ja muutamalla aikuiselle jaykkakouristusta kun nekin epaonniset on saanu pureman joltain :D Paasin myos katsomaan miten naiselle asennettaan kuparikierukka munasarjoihin ehkaisyksi ja tulevina paivina avustan synnytyksessa ja ehkaisyneuvolassa! Opin siis luultavasti enemman kuin oon hyödyksi :D Ja pääsin tosiaan kahteen synnytykseenkin leikkimään kätilöä, tyttöja poika tuli perjantain työpivänä ulos! Upee kokemus kyl! Mut niin ne hoitajat uhos etta 2kk lopulla ne on opettanu mut katilöks, etta kai tassa jotakin oppii :D

Taa kaupunki Watamu on ihan upea rantaparatiisi, jonka italiaiset on aika hyvin valloittanut :D lapset huutelee kaikille CIAO koska luulee et kaikki valkoiset on italialaisia :D Mut ihana pikkukaupunki taa on! Upeita rantoja joista oon nahny vasta pari ja kaikki on super ystavallisia ja kaikki oppii tuntemaan parin viikon aikana :D Puhelin liittymankin sain ja netin jota on melko kallista kayttaa mut nettikahvilat on paikka blogin teolle, italialaista gelatoa syöden! :D Nyt alan jo kotiutua tanne ja osaan kulkea yksinkin, kyl tasta viela hyva 2kk koti tulee mulle! :) Meidan taa host perhe on ihana, mun vesikauhurokotteet on kayny joka naapurin jaakaapissa kun meidan oma on rikki ja toi mami on iha hasla niitten kaa ettei ne oo lampimas :D ainaki hoituu! Saadaan taalla joka paiva aamupalaks leipaa, munakasta ja teeta, lounaaks jotain riisin tapasta jos ollaan kotona eika syoty toissa ja illaks aina jotain paikallista, kuten capati leipaa mita tanaan tehtiin ite noiden kaa! Super herkkua, vahan kuin naan leivan ja letun sekoitusta, ja nyt osaan ehka itekki teha sen alusta loppuun! :)










Mutta naihin kuviin naihin tunnelmiin, toivotaan etta nyt kun rekkaelama on ohi ja arki alkaa niin paasen koneelle vahan useemmin kirjoittamaan kuulumisia Watamusta :)

Ja aina kun tulee kotiin, pitaa huutaa JAMBO, ilmeisesti hello! :D

<3: Ruut



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

internet, mikä vaikea asia!

Heippa! Blogia on kyl mahdoton ylläpitää huonolla netillä, joten anteeksi kirjoitus tauko! :D joku päivä kun ehin nettikahvilaan istumaan tunniksi nii saan ladattua kuvat ja tekstit tänne! Mutta tällä hetkellä istun watamussa, keniassa meidän vapaaehtoisten talossa ja olin ekaa päivää sairaalassa tutustumassa vapaaehtoishommiin aamulla! Parin tunnin sisään rokotin jo vauvoja, tutustuin hiv klinikkaan ja huomenna synnytyksiä avustamaan!

Pian lisää tekstiä!

<3: ruut