Mombasa and Lamu, hakuna matata!

Jambo!

Lamun lämmöstä löytyi aikaa kirjoittaakin tänne, kun rinkan sai purettua ja joulunkin sai alta pois! Viikon tosiaan on Tuomas täällä keniassa ollut kanssani,  ja nyt ollaan jo ehditty tutkia Mombasa sekä Lamu suurimmaks osaksi :). Joululahjaksi äiti oli varannut meille upeen hotellin suoraan Mombasan Bamburi-beachilta, Kenya bay beach hotel. Näköala merelle parvekkeelta ja rannslta löytyi hyvät ravintolat, ihana paikka! Vaikka ilmastoinnista sainkin nuhan, jännä miten kylmältä tuo +25 astettakin huoneessa voi tuntua :D Tuomaksen 21-v synttäreiden kunniaksi käytiin ajelemassa vesiskootterilla, kovaa mentiin ja hyvät näkymät sai koko rannalle! :) Mombasasta näki kyllä heti että oli turistien paikka, hinnatkin nousi muutamalla eurolla kaikesta! Tuomas nauro miten pihi musta on tullut, kun tuktuk kyyti hotellilta ostoskeskukseen normaalisti maksaa 200 shillinkiä eli 2 e, niin minä tinkasin kuskin kanssa vartin 50sentin hintaerosta kun sellaisen määrän rahaa kuski yritti ryöstää :D

Watamussa kukaan ei tuntenut suomea, mutta mombasassa kun käytiin pakolliset turisti paikat läpi eli Fort Jesus ja Old town, ihmiset tunnisti meidän puheen suomeksi ja huuteli terve terve! Tuli kunnon turisti olo siis...

Mombasan suurkaupungin  väsyttäminä lähdettiin yöbussilla toiseen päähän kenian rannikkoa, eli Lamun saarelle. Yöbussit ovat uusi inhokkini, varsinkin nuhassa! 8 tuntia matka kesti pomppuisella tiellä, kuski soitti afrikka musaa koko yön täysillä, tuomas nukkui ja minä Aivastelin... :D auringon noustua bussi tuli rannalle jossa ylitäyteen pakattu paatti lähti kohti Lamun saarta. Tuomas ja minä oltiin molemmat matkasta niin väsyneitä että kovin montaa sanaa ei veneessä enää vaihdettu :D Muslimi uskonnostakin saatiin opetus kun meidän vieressä oleva silmät paljastavaan kaapuun pukeutunu tyttö meinasi saada slaagin kun tuomas meinasi istua sen viereen! Naiset istuvat siis vain naisten vieressä ja puhuvat vain naisille! Tyttö tiedusteli myös hyvin pikaisesti että onha tuomas mun aviomies kun vierekkäin istutaan, siksi täällä kulkeekin nykyään koko ajan 2e pilipali sormukset käsissä ja meidän hotellin omistajakin luulee että ollaan häämatkalla, haha :D

Mutta lamu on kyllä rauhallinen, aasien ja muslimien valtaama paratiisi. Siksi minä peitän kaupungilla huivilla hartiat ja minishortsit odottavat uutta vuotta! Ainoat moottorilla kulkevat menopelit täällä ovat moottoriveneet, jotka toimii taksina. Maata myöten siis saa kävellä tai liftata aasin selkään!

Yksi päivä käytiin kalastusreissulla Kapteeni Seafoodin kanssa! Kalaa saatiin yksi, molemmat meistä tuli merisairaiksi mutta oli kyllä elämys reissu, vanha purjevene ilman moottoria sekä virvelinä toimi siiman pätkä ja puupala. Ja lounas syötiin ihanalla autioilla rannalla!

Jouluaatto sujui hyvin epäjouluisissa merkeissä. Otettiin Lamulta vene vastapäiselle saarelle nimeltä Manda, jossa nautittiin päivä auringosta ja löydettiin rantabaari riippumatoilla, joissa nautittiin hyvin vaikeasti Saatavissa olevat drinkit, kun muslimit ei alkoholia ollenkaan käytä niin drinkit on kyllä ollu metsästyksen takana jos sellaisia on halunnut! :D Joulu illallinen mentiin syömään Lamun kaupunkiin, pitsaa ja pastaa sekä tulista Masala teetä! Mahat täynnä laskua maksaessa koko Lamulta meni sähköt, joten pilkko pimeässä kadulla seikkailtiin kohti satamaa etsimään venettä takaisin hotellille. Ja pimeän tultua kaikki saaren torakat heräsi ja juoksi meidän jalkojen vieressä, yök :D Sähkökatkoksieb upea puoli on tähtitaivas, jossa on niiin miljoonia tähtiä, taivas on ihan valkoinen melkein niistä! Pimeässä hotellissa sitten öljylampun valossa skypetettiin kotiväelle jouluterveiset. :) Erilainen mutta ihana joulu samalla! ♥

Tänään illalla mennään joulubileisiin rannalle, syömään paikallista ruokaa ja tanssimaan nuotion äärellä! :) Ensi maanantaina sitten muutetaan Malindiin juhlimaan uutta vuotta!

<3: Ruut ja Tuomas

Lakko, ensiapua ja synttäreitä!

Heippa!

En voi uskoa miten nopeasti viimeiset 2 kuukautta on kulunut! Ja olivat varmasti yhdet ikimuistoisimmat kuukaudet elämässäni, opin nimittäin Kenian rannikolla, pienessä italian ja swahilin täyttämässä kylässä,  kuinka hoidan synnytyksen alusta loppuun! Voin siis oikeasti nyt sanoa että jos joku alkaa synnyttää samassa taksissa, osaan hoitaa tilanteen! Pitää tosin toivoa että taksin ensiapu pakkaukseen kuuluu pihdit ja sakset.... :D tai neula ja lankaa, ajavat saman asian! Kaikkea sitä oppii ja maalaisjärki kasvaa kummasti kun pihdit ovat niin ruosteessa etteivät aukea ja sakset yhtä tylsät. :D

Kenian hoitohenkilökunta meni lakkoon hallitusta vastaan aiemmin tällä viikolla, joten mun loma alkoi pari päivää aiemmin! Eilen 50v synttäreitään juhlinut Kenia omistaa kuulemani mukaan itsepäisen presidentin, ja hallitus haluaa siirtää vastuun julkisista sairaaloista ja niiden ylläpidosts, tarvikkeiden hommauksesta ja henkilökunnan palkasta kunnille, joilla ei tosiaan ole rahaa sitä tehdä... Joten lakossa ollaan! Henkilökunta veikkasi että lakko saattaa kestää tammikuuhun asti kun hallitus on jo joulua odottamassa mutta saa nähdä... Tällä hetkellä siis vain yksityiset kalliimmat sairaalat ovat auki, ja potilaat jotka olivat ennen lakkoa julkisten sairaaloiden osastoills vaikka hengityskoneessa, ovat siellä jumissa yhä ilman hoitoa... :( mutta uskon että siellä käy pyörimässä pari lakkorikkuria huolehtimassa potilaistakin! :) Mekin käytiin Helenin kanssa vaihtamassa yhdelle Kotikäynti asiakkaalle katetri ja kirjoittamassa mulle työtodistus lakon aikana. :)

Scary midwife with a new born...

Keniassakin sataa! 

Laskuvesi rannalla

Pappi sunnuntain kirkossa, johon kaverini halus mennä ja papillekin suuttui kun saarnas outoja asioita :D 

Paras kauppa, ei muzungu hintoja! 

Viime viikolla minua viihdytti täällä rekkamatkan ystäväni Christina, jolle näytettiin miten kätilön hommat sujuu! Meistä tuli tosi läheisiä koko rekkamatkan porukan kanssa ja suunnitteilla on monet jälleennäkemiset ympäri maailmaa joten reissua tulossa lisää, jee! Christinan kaa ooli ihana vaihtaa kuulumiset ja kuulla kaikki juorut yhteisistä tutuista, monet romanssitkkn oli syntynyt rekassa lähtöni jälkeen ja pariskunnst olivat kihlanneet toisensa kuumailmapalloilla lentäessä norsujen yläpuolella, häitäkin siis tulossa! :D Mut hauskasti elämä meitä heittelee, Christina oli ensimmäinen jonka tapasin Kapkaupungissa rekkamatkaa aloitellessa ja muutama kuukausi myöhemmin ollaankin kätilöinä yhdessä Keniassa! :D

Yksi päivä klinikalla odoteltiin synnytykseen tulevia äitejä, kun pihaan ajoi maasturi jonka avolavalla oli suuri kasa miehiä sekä auton töinäisemä vanha mies verta vuotavana. Miehet kantoivat potilaan lääkärin huoneeseen ja perässä juoksi varmaan yli 50 ihmistä, jotka taas kerran juorujen takia tulivat katsomaan sitä mielenkiintoista verta vuotavaa ihmistä... Christinan kaa mentiin myös paikalle ja rynnittiin ihmismassan läpi lääkärin huoneeseen, nähdäksemme tarvittiinko apua. Ja oivoi, tarvittiinhan siellä... Mies oli ajanut polkupyörällään tien vieressä kun ohi ajavasta autosta oli juorujen mukaan puhjennut rengas, joten kuski menetti auton hallinnan ja auto tuli vauhdilla Pyöräilijää kohti. Tämän tuloksena hoitopöydällä makasi mies keltä puuttui oikesta käsivarresta puolet ihosta, yksi avomurtumakin törröttävällä luulla siinä oli, ja takaraivossa sama homma, ei ihoa ja murtunutta kalloa. Otsassa ja leuassa oli myös avohaavat luuhun asti ja ilmeisesti murtunut leukakin kun mies ei saanut avattua suutaan ja suusta sekä korvista valui verta. Oh boy, ja yksi hoitaja häärää yksin kun muut olivat lounaalla! Note to myself: Älä joudu sairaalaan lounasaikaan jos olet kriittisessä tilassa! Pääsin siis ensiapuhommiin siinä samalla, mutta eipä meidän klinikalla voitu tehdä muuta kuin lopettaa haavojen vuoto, laittaa tippa, ja tilata TAKSI koska ambulanssilla kestää pari päivää tulla perille, vaikka se ei ole kuin puolen tunnin ajomatkan päässä. Mutta ei se kokonaan laiskojen ambulanssimiesten syytä ole, vaikka he keksivätkin aina soitettaessa tekosyitä mikseivät voi tulla, sillä koko Malindin lääniä palvelee yksi ambulanssi. Ja malindin lääni ei ole pieni, se on melkein puolet kenian rannikosta. Vähän niinkuin koko Pohjois-Karjalaa palvelisi yksi tai kaksi lanssia, ei siinä joka paikkaan ehtisi ajoissa.... :(

Joten, taksi tuli, ja 1500 shillinkiä eli n. 15e maksaisi Gede klinikalta puolen tunnin matka Malindiin, jossa isompi parempi sairaala on. Ja tämä mies tarvitsee ison leikkauksen murtuneelle kallolleen, joten Malindista hänet lähetettäisiin Mombasaan 2-3tunnin päähän isoimpaan sairaalaan rannikolla. Suomalainen terveydenhuolto systeemi, oi että Minä arvostan sinua enemmän nyt! Mutta potilaan perhe oli köyhä, joten shillenkejä taksiin alettiin keräämään. Hellyttävää miten kaikki paikallaolijat antoivat vähäisiä hilujaan! Tässä vaiheessa Christina melkein itki ja päätettiin että maksetaan sen miehen taksi että pääsevät heti liikkeelle. Jännä oli huomata miten erilainen mun ja Chrisun suhtautuminen oli tähän juttuun, kun hänelle oli eka kerta nähdä tälläinen, ja vaikka ei tämä minullekaan arkipäivää ollut niin silti huomasin että en ottanut tapausta yhtä tunteellisesti, vaikka pahalta tuntuikin... Mutta Chrisu purki järkytyksensä itkuun ja maailmaan vääryyttä kiroten, kun minä purin myötätuntoni  kipulääkkeen hankkimiselle miehelle, jonka hän sai kun olin huutanut lääkärille aiheesta joka ei meinannut antaa sitä... kipulääkkeitä ei täällä tosiaan käytetä näköjään, ikinä! Mutta kun on kuolemaa nähnyt ihan osastotyössä suomessa niin näköjään se kovettaa tälläisiäkin tilanteita varten. Olenkohan vuosien päästä sydämetön kun olen nähnyt liikaa? :D mutta enemmän mä autan siinä tilanteessa paikkaamalla haavat ja huutamalla lääkkeitä, ja nielemällä sen itkumyötätunnon!

Taksilla potilas sitten lähti Malindiin ja myöhemmin kuultiin että siellä hän oli kuollutkin ennen leikkaussaliin pääsyä.  Puhuttiin paikallisen henkilökunnan kanssa että parempi niin toisaalta, kun perheellä ei tosiaan olisi ollut varaa maksaa lääkkeitä ja leikkauksia (vaikka kaikenhan täällä pitäisi olls sairaanhoidossa ilmaista...) ja järkyttävät kivut Murtuneesta päästä olisi leikkauksenkin jälkeen varmasti tullut, joten nyt voi oikeasti sanoa että mies on paremmassa paikassa nyt kun pääsi kivuistaan!

Mielenkiintoisen kulttuuriopetuksen poliisitoiminnankin kannalta tämä tarina antaa kun kuulimme tämän onnettomuuden aiheuttaneen kuskin tarinan. Poliisihan ei siis täällä toimi ihan niinkuin suomessa, vääryyksiä korjaten ja rikollisia napaten. Raha kun köyhässä maassa puhuu, ja ihmiset ottavat oikeuden mieluummin omiin käsiinsä kuin menevät poliisille, joka ei luultavasti ilman suurta lahjusta tee mitään. Kuski siis pakeni juosten metsään kun tajusi osuseensa ihmiseen. Sydämetön paskiainen, niinhän? Tai ei sittenkään... Nimittäin vaikka tämä mies olisi tuonut haavoittaneensa uhrin sairaalaan, maksanut kaiken, ja vaikka tämä uhri olisi selvinnyt hengissä ilman suurempia vammoja (mikä ei tosiaan ollut tämä tapaus kun mies kuoli vakaviin vammoihinsa), olisi uhrin sukulaiset käyneet tappamassa tämän auton ajajan, ja yleensä se tehddään aika kivuliaasti kuten kivillä hakaten loppuun asti..... Joten auton ajajana, olisin minäkin juossut niin kovaa vaikka ugandan rajalle kuin olisin päässyt! Toivon tosiaan että se kuski on jo turvallisesti Ugandassa eikä haudan pohjalla...

Mutta muuten iloisia uutisia Watamusta! Vauvoja syntyi minun käsieni avulla monta, olen jopa paikallisten mielestä afrikkalaisen värinen, uusia vapaaehtoisia talossa yksi ja klinikalla tapasin yhden 19veen kanadalais-ranskalaisen tytön joka ajeli päänsä AIVAN Kaljuksi, koska haluaa lahjoittaa hiuksensa syöpäpotilaiden peruukkeihin, ja kerätä rahaa syövän tutkintaan! Respect. :) kävin kuvaamassa sille koko homman, ja sanan kiiriessä sinne kampaamoon kerääntyi iso lauma paikallisia katsomaan hullua valkoista naista joka leikkasi pitkän ruskean tukkansa pois! :D

Ja käytiin myös Helen kollegani serkun lasten syntymäpäivillä! Ja synttärikakussa luki SUOMEKSI hyvää syntymäpäivää, hihi! Helen on jo mestari suomessa, minä vieläkin surkee swahilissa...

Otettiin myös papakokeita töissä kun sellainen kampanja oli! Välineinä oli pumpulitupot, viinietikka ja joku ruskean värinen aine joka väriä muuttaessaan paljasti kohdunkaulan solumuutokset! :D

Papa kokeen tekoa valmistelemassa... 

Papa kokeen sivistystä! 

Lakon aikana oli klinikka hiljainen...

Ranta show! 

Mutta, aikani Watamussa käy todella vähiin, ja huomenna pitää oikeasti pakata rinkka taas kun maanantaina lähden Mombasaan seikkailemaan ja kultaa vastaan! Seuraava teksti varmaan täynnä söpöjä pussailukuvia, hehe... no ei sentään!

Rakkaita terveisiä kaikille kotiin! <3

<3: RUUT

Still alive!

Jambo! Mambo? Poa! 

Nain alkaa jokainen tyopaiva klinikalla, loistavan paattelykykyni takia olen keksinyt kyseisen fraasin tarkoittavan: Moi, miten menee, hyvin! :D 

Olen myos huomannut olevani maailman laiskin kirjoittaja nykyaan, mutta elama taalla Watamussa on sen verran rentoa ja itseaan toistavaa etta jos pitkan tekstin meinaan aikaan saada, voin kuvailla teille auringonoton tai italialaisessa kahvilassa istumisen hienoutta... :D Juuri niinkuin loman kuuluukin olla ;)

Tyopaivat on kyllakin alkanut olla hektisia, ja 6 tunnin jalkeen olenkin yleensa ihan valmis ottamaan nokoset tuulettimen alla! Aiteja alkaa olla useampia lahes joka paiva ja synnytykset alkavat olla vaativimpia ja pidempia, yksi paiva se ponnistuvaihe yksinaan kesti 2 tuntia ja siina katilon asussa vauvan tuloa odotellessa alkoi kylla jalkoja sarkea! Katilon asu siis, tasta otan kuvan kunhan saadaan rauhallinen synnytys eika tarvitse juosta verisilla hanskoilla ympari sairaalaa! Mutta kuvaillaan ensin etta saatte mielikuvituksen liikkeelle: XXXL kokoa oleva kirurgin paita (eli mekko) paalla ja omat shortsit (jos en kaari paitaa housun kauluksien sisaan niin naytan silta kuin paallani olisi vain tuo paita, alaston mzungu doctor!!!). Ponnistuksen alkaessa vaihdetaan varvastossut polviin asti ylettyviin isoihin kumppareihin koska vauvan mukana tulee paljon nestemaista tavaraa lattialle, teurastajan essu (silta se minusta nayttaa...) ja steriilit hanskat! Ja tuo sadeasu on KUUMA, voitte siis kuvitella milta Tuntuu olla tuo varustus paalla yli 30 asteen helteessa 2 tuntia, huhhuh :D Nykyaan myos hoitaja kollegani ovat kayneet toihin rajuilla otteilla, silla muutamassa synnytyksessa kun aiti on ollut vasynyt ponnistamaan, on hoitaja kaverini iskenyt pihdit kiinni aidin sisareiteen roikkumaan etta saadaan kivulla vahan lisaa virtaa mammaan!! :D No, ainakin toimi, johan loyty voimaa ponnistaa... Jos klipsausesta huolimatta ei loydy ponnistusta niin Helen kiipeaa poydalle aidin kanssa, ja alkaa konttausasennosta painelemaan mahaa kuin mitakin elvytysnuken extreme elvytysta, ja kylla se vauva nainkin ulos tulee! Jos aiti sitten tassa painelu vaiheessa kiljaisee kipuaan niin kylla saa kunnon laimaisyt hoitajalta, ja sukulaisiltaan ketka huoneessa ovat....... :D Afrikkalaiset naiset, taalta ovat laimaytykset kotoisin! 

Kaikki vauvat ja aidit elossa tahan asti, ja olen taysin itsenaisestikin hoitanut muutaman synnytyksen! Tosin minun metodini on hella kannustus, Helen hoitaa nuo huitomiset ja pihdit... :D 

Viime viikolla taalla oli myos kaynnissa polio kampanja, jossa marssittiin suuhun annettavien polio rokotteiden kanssa ympari kylia ja savimajoja, huutaville ja itkeville alle 5 vuotialle rokotteet nassuun ja tussilla merkattiin kynsi lapselta ja savimajan ovi! Helen teki tata 5 paivaa, mina yhden, ja sen paivan muuten hikoilin enemman kuin missaan ikina ja itketin enemman lapsia kuin röllikaan ikina. :D Syrjakylissa asuvat lapset siis oikeasti pelkaavat valkoista naamaani niin etta He itkevat, huutavat, pakenevat ja tarvitaan 5 ihmista pitamaan yksi 2v paikallaan etta valkonaama saa laitettua myrkyn huutavaan suuhun... :D kylla tunsin oloni huonoksi ihmiseksi tuon itketyksen jalkeen! Minusta ei siis koskaan tule neuvolantatia joka saa lapset rokotteilla itkemaan, yksi ammattivaihtoehto vahemman! 6 tuntia tuota siis tehtiin auringon paahteessa ja paivan paatteeksi saatiin kookospahkinat, ei ole koskaa tuntunut varjo ja kookosvesi niin hyvalta, ah! 

Helen täyttää polio raporttia ja koululapset ihmettelevät valkoista naamaani! 

Taukopaikka! Rokotteet pitää pitää kylmässä joten jääkaapin asiaa ajoi tuo valkoinen laatikko jossa oli puoliksi sulanut kylmäkalle... :D 

Lounas! 

Nyt klinikalla aika kay vahiin ja enaa 2 viikkoa jaljella katilon töita, mihin tama aika meni! Upea kokemus ollut ja uskomattoman paljon olen oppinut mutta en silti nae etta minusta katilo suomessa tulisi. Kuolevat vauvat ja aideille huutaminen ei ole minua varten! Mutta upea ammatti kylla on, enpas heti keksi arvokkaampaa tyota terveydenhoitoalalla! Suomessa katilon tyot varmasti olisikin erilainen kokemus kun olisi kaikki koneet ja laakkeet ja muut hienoudet, mutta jos sairaalassa ikina tulee sahkokatkos ja tarvitsette manuaalista katiloa, minulle voi soittaa ;) 

Vapaaehtoistalossa käydään porukan muutosta läpi tällä hetkellä, korea ja amerikka lähtivat Nairobiin karkuun rannikon kuumuutta ja ensi viikolla pitäisi tulla lisää italialaisia ja yksi ystäväni rekkamatkaltakin on tulossa viikoksi tänne, jos siis selviää Kilimanjaron kiipeämisestä hengissä! Jee! <3 

Ghana ajoilta tuli tätä blogia kirjoittettua paaaljon enemmän kun siellä Afrikka oli niin uusi ja erilainen minulle, ja myös reissattiin joka Viikonloppu uuteen paikkaan! Täällä Afrikka on tietyllä tapaa ihan samaa kuin Ghanassakin, pukeutuminen, kulttuuri ja ihmiset ovat todella samanlaisia, kauniita rantoja riittää ja turisteille myydään värikkäitä vaatteita, koruja sekä puusta veistettyä afrikka kamaa. Eli johtopäätös: afrikan rannikot ovat hyvinkin paljon samanlaisia minun mielestäni! Kaikkeen näköjään turtuu, kun Ghanassa olin salakuvaamassa jokaista asiaa ja täällä en niinkään ellei jotain spesiaalia tule... :D

Näin keniassa kannetaan vauvaa selässä! 

Matatu, eli minibussi täynnä ihmisiä! 

Yhden rantakävelyn löydöt! Yhdessä kotilossa on vielä etana sisällä, löydätkö mistä näkyy häntä? ;) 

Mzungu Short beachilla! 

Mutta kahden viikon päästä aikani watamussa on ohi, ja lähden Mombasaan hakemaan yhden rakkaan suomalaisen kiertämään Keniaa kanssani! Ja uusien maisemien myötä kamerakin alkaa laulamaan, joten kuvia luvassa! :D Matkasuunnitelmana meillä on 4 yötä Mombasassa josta napataan yöbussi kohti Lamun paratiisisaarta, missä vietetäänkin joulu ja uusivuosi! Tammikuussa matka lähtee Malindiin, eli lähellä Watamua ollaan 4 yötä taas meren rantaa ihmetellen! Sieltä kenties yöjuna mombasa-nairobi välille, koska Nairobissa meitä odottaa 3 päivän safari Masai Mara luonnonpuistoon, norsujen ja leijonien toivossa! :) Pari yötä saadaan sen jälkeen ihmetellä Nairobin kaupunkiakin, ennenkuin sanotaan hyvästit Afrikalle ja lennetään uusiin maisemiin! Lisää ranta ja safarikuvia siis tulossa, heh! :D 

Kova ikävä on muutakin kotiväkeä jo! <3 Mielessä olette matkalla mukana koko ajan! Mutta, voikaa hyvin ja toivottavasti suomeenkin saatte valkean ja kauniin joulun! 

<3: Ruut 

Ps. Lupaan ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa! :D 

kätilön hommaa ja maakunta matkailua!

Jambo! Tai ciao, niinkuin olen alkanut huutelemaan! Lapset tartuttanut italialaisuuden kun he aina huutaa ciao.....

Elama Watamussa rullaa rentoon tahtiin edelleen. Pienta draamaakin ollaan saatu aikaan kun meidan vapaaehtoistalon isanta alkoi pistamaan ihme saantoja ja yritti saada itselleen mahdollisimman paljon rahaa saastamalla kaikesta ja laittamalla meille naurettavan aikaisia kotiintuloaikoja... :D Mutta vapaaehtoisjarjeston kenia koordinaattori eli kaiken taalla tapahtuvan pomolle otettiin puhelu ja saatiin jarjestys takaisin taloon! Ainoa asia mita inhoan Afrikassa on juuri tama ajatus etta kylla valkoisilla rahaa riittaa ja yritetaan vetaa mahdollisimman paljon rahaa irti meilta... Mutta maassa maan tavalla, nyt rauha maassa onneksi!

Watamun rento elämä! 

Viikko sujui taas toissa rauhallisesti, muutama vauva syntyi, ehkasyneuvolassakin vietin pari paivaa ehkasyimplanttien laitossa auttaen, ymparileikkaus mies oli parantunut 3 paivassa taysin haavastaan(!!!) ja kotikayntikin tehtiin savimajassa asuvalle kohtusyopaa sairastavalle vanhalle naiselle kestokatetrin asennus mielessa mutta eihan siita mitaan tullu kun katetri on paksumpi kuin mun pikkurilli ja syovan takia verta vuosi kuin hanasta... Pienempi katetri piti hakea Malindista asti ja silla onnistui sit!:) Mielenkiintoisia nuo savimajat sisalta, kuinka monella onnistuisi muuttaa asumaan taloon jossa on maalattia, nyrkin kokoisia reikia saviseinissa joka puolella ja sankyna toimii puista kyhatty sangyn nakoinen juttu mutta patjan Tilalla on ohuista puiden oksista tehtya punosta? Auts sanoisi mun selka! Katetrin asennuskin on hyvin mielenkiintoista hakuammuntaa kun mokki on myos pimea, niista monista seinan rei'sta huolimatta... :D

Katilon hommat alkaa sujua jo melkein itsenaisesti, osaan tunnustella montako senttimetria kohdunsuu on auki ja laittaa kanyylin(!!!) ja siihen oikeat laakkeet (niita laakkeita on tosiaan kaksi, ja samat joka aidille etta hirvean haastaavaa muistaa :D). Synnytys kohta jannittaa aina vielakin mutta hyvin nekin on sujunu, skuma skumaa huutaen ja sitten lapsi onkin ulkona, napanuora katki ylitylsilla saksilla ja istukka ulos, aiti puhtaaksi, kohtu tyhjaksi ja vauva pakettiin APGAR-pisteytyksen kanssa. Ja sitten halittavaksi isoaitien luo! :D Muutaman tikkauksenkin olen paassyt nakemaan kun pari aitia on hieman revennyt synnytyksen takia, Helen tekee sen kylla aika riskilla kun aina sen teravan lankakoukun ottaa sormillaan kiinni niin kauhistelen pistoriskia joka kerta...:D
Ehkaisyneuvola on super kiireinen paikka, hiv testausta tehtiin odottaville aideille, ehkaisypillereita tai implantteja yms laitettiin ja tutkittiin jokaisen odottavan aidin maha! Ultraa kun ei ole, niin sormet on sen tilalla. Raskauden pituus nahdaan kun etsitaan kohdun loppu joka on lahempana rintakehaa, napaan asti on 20viikkoa, ja siita eteenpain laitetaan sormet riviin kohdu loppumiskohtaan ja jokainen sormi on 2 viikkoa! Ihan kylkiluiden liittymiskohdassa on 40 viikkoa ja silloin vauva saisi jo Kernaasti tulla ulos! Vauvan sydanaanien kuuntelussa oon vielakin iha toope, kun ensin pitaa löytaa vauvan paa, selka ja mahapuoli etta sydanaanet voi kuunnella selasta. Joka kerta veikkaan mahaa selaksi tai selkaa mahaksi :D Sitten kun selka on Helenin avulla loytynyt niin muovitorvi mahaan ja siella tykyttaa pikku sydan nopeaa!

Neuvolan pöytä ja 3 vuoden ehkäisyimplantti menossa asiakkaalle! 

Talla viikolla kaytiin myos parilla retkella, ensin Mida creek nimisessa paikassa joka oli taas taynna niita samoja mangroove puita joihin alan kyllastya ihan kunnolla, vaikka niita voi kayttaa hammasharjana ja ne ovat luonnon parhaita puita, kuten opas ylpeana kertoi :D Palmuista opin myos etta jos palmupuiden lehdet koskevat toisiinsa, ne eivat tuota niin paljon kookoksia kun ne ovat liian kiireisia tappelemaan auringosta toistensa kanssa! Muistakaa tama jos istutatte palmupuita ensi kesana. Mutta kaunis paikka oli Mida creek ja oli ihana istua pikku kanootissa keskella intian merta taas!:) Meritahtikin loytyi!

Toinen retki tehtiin Hells kitchen nimiseen paikkaan joka oli koko paivan reissu. Helvetin keittio oli siis Mrafa nimisessa pikkukylassa sisamaassa jonne ajoi hyyyvin huonoa hiekkatieta savimajakylien lapi 3 tuntia suuntaansa. Voi sita pahoinvoinnin maaraa, melkein paasi laatoittamaan uutta tieta sinne! Mutta makee paikka oli perilla! Hells kitchen on oppaamme mukaan Jeesustakin vanhempi paikka, hyyvin vanha siis! Laakso on taynna suolasta ja hiekasta muodostuneita vuoria ja kukkuloita, ja joka sateella se muuttaa ulkomuotooaan hieman Kun sade sulattaa suolaa tunnetusti!

Paikan synnysta on olemassa vanha legenda. Hyvin hyvin kauan sitten hells kitchenin paikalla asui hyvin rikas mies, jolla oli sata vaimoa ja tuhat lasta ja sitakin enemman karjaa. Mies oli myos sateentekija, jonka ansiosta han onnistuikin kasvattamaan karjaa niin hyvin kun teki kaikki sateet vain itselleen! Lahella oleva kyla ei saanut sadetta yhtaan ja karja kuoli janoon joten tastapa jumalat suuttuivat, ja rangaistukseksi sateentekijalle he ottivat sateentekotaidot pois ja muuttivat miehen asuinpaikan yhta kuumaksi kuin helvetti. Niin karja kuoli, mies koyhtyi ja luultavasti oppi laksynsa. Tarina on hyvin kerrottu silla Hells kitchen ON kuuma kuin helvetti, oikeasti! Me kaveltiin siella puolitoista tuntia ja pois tullessa paitamme olivat aivan marat hiesta ja rakastuttiin pieneen tuulenvireeseen suunnattomasti! Laaksossa ei siis tuule ja aurinko porottaa armottomasti, Namibian aavikollakaan ei ollut noin kuuma kuin tuolla! Mut makee paikka ja tulipahan hikoiltua! :D

Suolakukkuloista löytyy myös kasvovärejä mitä kylän lapset käyttää juhlissa! 

Se "olen turisti" kuva..... 

Lauantaina kokeiltiin Watamussa wind surffausta, eli normaalia leveampi surffilauta aamulla alle, iso purje keskelle lautaa kiinni ja tuulen mukana merta pitkin menemaan! Kuvia en tasta valitettavasti saanut kun kamera ei olisi kestanyt sita veteen kaatuiluni maaraa! :D Mutta alku aina hankala ja kunhan opin pitamaan tasapainon laudalla ja tajusin etten voi oikeastikkaan ohjailla tuulta vaan minun on mentava tuulen saantojen mukaan, homma alkoi sujua ja ensimmaiset kaksi Tuntia ai etta miten nautin siita veden paalla surffaamisesta! Osaan siis menna tuulen mukana eteen ja taakse kaantamalla purjetta ja lautaa mutta oikealle ja vasemalle kaantyminen on kylla niin hukassa viela etta kun ohjaaja viittoi tulemaan rantaan, ei toivoakaan kun tuuli vei minua vain ranta viivaa edes takaisin :D Mutta super siisti kokemus oli, Lamulla taidan kokeilla tata uudeestaan ;)

Muuten viikonloppu meni rusketusta syventaen, olen hermostunut olemaan valkoinen :D

Beach boys, ne tulevat ja myyvät mitä vaan eivätkä lähde pois helpolla! Näyttääkin iha lokkiparvelta :D 

Tanaan on myos Kenian ensimmainen kuukausi mennyt, apua miten nopeasti! Vapaaehtoistaloon pitaisi tulla myos uusi tytto joka tulee tyoskentelmaan klinikalle kanssani! Piti siis tulla eilen mutta eipa vielakaan nay etta saa nahda tuleeko ollenkaan... :D

Mutta naihin kuviin naihin tunnelmiin taas! Toivottavasti sinnekkin alkaa sataa lunta ettei tule musta joulu! :(

<3: Ruut (tai niinkuin Helen minua kutsuu: Miss Midwife ;)