Nusa Lembongan ja Gili Air

Hello hello!

Nusalla sukelluksen jälkeen haluttiin nähdä koko nusan saari joten vuokrattiin skootteri, jota jossu ajoi joten älkää sukulaiset panikoiko! Pienen harjoittelun jälkeen skootterin ajo alkoi sujua joten kuvat kertokoon matkasta. Ihania paikkoja eikä vaaratilanteitakaan tullut matkalla!

Nusalle sanottiin lauantaina sitten hyvästit ja otimme kahden tunnin laivamatkan kohti Gili Air nimistä pikkusaarta, jossa autojen sijaan kulkevat vain hevoset ja polkupyörät. Hyvin suosittu turistien kanssa kuten huomasimme, mutta saaren ympäri pyörillä ajaessa löysimme omaakin rauhaa onneksi. Turistit ketkä vihaavat turisteja, haha! Pyörällä saaren ympäri tosiaan meni hitaasti ajellen ja uimataukoja pitäen noin 2 tuntia, että pieni on paikka! Mutta oi niin kaunis myös. Kutalla elää myös suuri bile kulttuuri joten yökerhoja riittää, mutta täällä coctaililla käydessä olimme lähes ainoat liikenteessä pimeällä! Paikallisten mukaan täällä onkin hieman low season, hyvä vain meidän rauhan haulle! :D

Gilillä siis ihan vain olla möllötellään rauhassa, ja katsotaan näitä maisemia!

Kyllästyin normaaliin turisti poseeraukseen..... :D 

<3: Ruut

Scuba diving with turtle

Hello!

Sukellus. Vautsi. Upeaa! Olen niin koukussa taas, onneksi suomessa ei ole koralliriuttoja tai kilpikonnia niin säästyy rahat tuolta huvilta.

Päivä alkoi aikaisin aamulla sukellustoimistolle kävelyllä, ja märkäpuvun päälle kiskomosella. Siinä olikin työtä, kunnon makkaran kuori! Puku päällä, käytiin välineet ja turvajutut läpi, ja kiivettiin veneeseen joka vei meidät upeita koralliriuttoja ja värikkäitä kaloja kohti!

Sukellus asuun kuului tuo makkarankuori märkäpuku, samaa materiaalia kengät, niihin isot räpylät, 4kg painovyö että pysyttiin pinnan alla, kellutusliivit joihin pumpattiin ilmaa tarvittaessa, happipullo, happiletku suuhun ja toinen varalle, snorklaus maski silmille ja muutama muu letkuvekotin mitkä kertoi paljonko happea on pullossa jäljellä. Oli muuten painavat kamat! :D Niissä sitten kellahdettiin selkä edellä kohti aaltoja, joka olikin sukellus kokemukseni pelottavin hetki.

Veden alla, noin 3 metrin syvyydessä treenattiin myös miten maskin saa tyhjennettyä vedestä jos sitä sinne päätyy, mitä tehdään jos happiletkun suukapula lähtee suusta ja muutama käsimerkki kun puhuminen veden alla on happiletkun kanssa hieman vaikeaa! :D Ainoa mitä käytin koko kahden sukelluksen aikana oli etusormi ja peukalo yhteen ympyräksi, eli kaikki hyvin!

Sitten kohti fisuja! Jossu polski "meidän" eli minun ja minun kellutusliivissä kiinni olevan ohjaajan vieressä. Alla avautui UPEAT koralliriutat miljoonilla kaloilla, niin upean näköistä! Miten miljoonissa eri väreissä kaloja voikaan olla. Siniset raidat hohtivat kuin neon valot ja se värilosto kyllä melkein sai hengen salpaantumaan. Paitsi sukelluksen tärkein sääntö on jatkaa hengitystä, ei saa pidättää henkeä tai keuhkot voivat posahtaa siitä paineesta mikä 12metrissä on veden alla. Samoin kuin korvat! Siksi joka metrin jälkeen ylös tai alas mennessä piti ottaa nenästä kiinni ja puhaltaa tasatakseen korvien paine. Ja hengittää rauhallisesti ettei happi lopu hyperventilointi tahdilla liian nopeasti!

Tehtiin tosiaan kaksi sukellusta kahdessa eri kohteessa, molemmat kestivät tunnin. Ohjaaja antoi minun polskutella loppu ajan yksin ja kehui miten molemmat ollaan sulavia vedessä, ja osataan hengittää niin että happi riittää yli tunniksi kun useimmat aloittelijat hengittävät liian nopeasti ja joutuvat tulemaan pintaan jo puolen tunnin jälkeen. Ja toisella sukelluksella nähtiin se kauan metsästetty kilpikonnakin! Jee!

Upea kokemus, olen niin iloinen että tein sen. Hintaakin koko päivälle tuli alle 100e, mikä on halvempaa taas kuin suomessa. Nyt on extreme urheilut vähäksi aikaa tehty! Laskuvarjohyppy 3km, benjihyppy 111m ja sukellus 12m pinnan alla joten bucket list alkaa olla tyhjä! Nyt on hyvä nauttia viimeisistä lomaviikoista ennen kotiin paluuta ja tikkurilaan muuttoa!

<3: Ruut, seuraavassa elämässä merenneito!

Bali, Kuta ja Nusa Lembongan

Hello from Bali!

Kuuma kosteus on taas iskenyt iholle ja vilkkaat kadut sekä rannat ovat saaneet olon kotoisaksi, kuin Afrikassa olisi taas! Heti tänne tullessamme tunsin että nyt olen taas kotoisassa maassa, Afrikka ja Aasia olkoon siis paikkojani.

Balilla vilinää riittää, skoottereita vilistää ohi koko ajan, kauppiaat myyvät kevyitä rantavaatteita ja rannat ovat upeita, vaikkei niiden lämmin merivesi juurikaan virkistä kuumuuden keskellä!

Ensimmäinen hotellimme oli ihana, ja halpa! Australiassa yö jaetussa huoneessa maksoi 30dollaria, täällä yksi priva huone on 7euroa per pää yöltä. Tutkistelimme vilkasta Kuta nimisen paikkamme keskustaa, jossa luksuskaupat sekä kojut olivat rinta rinnan hindulaisten temppelien kanssa. Joka talon edustalla on aina pieni bambu kori jossa on uhrilahjoina kukkia, riisiä ja jotain luksusta kuten keksi, kahvia tai tupakkaa. Saavuimme balille sopivaan aikaan lauantaina että ehdimme tutkia aluetta, kun maanantaina oli Balilainen uusi vuosi, jolloin kaduilla ei saanut liikkua, tv ei toiminut, valot piti olla kiinni ja meidänkin piti olla meluamatta. Olimme siis lukituksessa hotellissa! Se päivä menikin uimassa altaalla ja rennosti ottaen.

Olostamme nautittuamme Kutalla, siirryimme tänään keskiviikkona pienemmälle Nusa Lembongan saarelle, jossa paikalliset viljelevät merilevää ja rannat sekä sukellus mahdollisuudet ovat upeita! Tänään maattiin rannoilla, huomenna onkin vuorossa sukellus! Jossulla on virallinen sukellus kortti, jonka avulla hän saa sukeltaa ilman kainalossa olevaa ohjaajaa. Minä puolestani ensikertalaisena saan englantilaisen sukellus ohjaajan kainaloon, jonka kanssa mennään 12 metrin syvyyteen noin tunniksi kerrallaan katsomaan koralleja ja kaloja ja mitä eteen sattuukaan! Saa nähdä uskallanko tunnin jälkeen mennä uudestaan, kun mahdollisuus on kahdesti mennä pinnan alle. Olen niin innoissani, sukellus on ollut pitkään unelma listalla joten vihdoin pääsen kokeilemaan sitäkin! Veden alta 12m en valitettavasti saa kuvia joten fiiliksiä lupaan kertoa sitäkin enemmän!

Kuvat puhukoon taas puolestaan paikan kauneudesta. Täällä nusalla tosiaan vietämme 3 yötä, jonka jälkeen suuntaamme Gili Air nimiselle pikku saarelle joka on Eat Pray Love kirjasta ja elokuvastakin tuttu, eikä siellä ole yhtään autoa tai moottori ajoneuvoa!

Näihin tunnelmiin!

<3: Ruut