Scuba diving with turtle

Hello!

Sukellus. Vautsi. Upeaa! Olen niin koukussa taas, onneksi suomessa ei ole koralliriuttoja tai kilpikonnia niin säästyy rahat tuolta huvilta.

Päivä alkoi aikaisin aamulla sukellustoimistolle kävelyllä, ja märkäpuvun päälle kiskomosella. Siinä olikin työtä, kunnon makkaran kuori! Puku päällä, käytiin välineet ja turvajutut läpi, ja kiivettiin veneeseen joka vei meidät upeita koralliriuttoja ja värikkäitä kaloja kohti!

Sukellus asuun kuului tuo makkarankuori märkäpuku, samaa materiaalia kengät, niihin isot räpylät, 4kg painovyö että pysyttiin pinnan alla, kellutusliivit joihin pumpattiin ilmaa tarvittaessa, happipullo, happiletku suuhun ja toinen varalle, snorklaus maski silmille ja muutama muu letkuvekotin mitkä kertoi paljonko happea on pullossa jäljellä. Oli muuten painavat kamat! :D Niissä sitten kellahdettiin selkä edellä kohti aaltoja, joka olikin sukellus kokemukseni pelottavin hetki.

Veden alla, noin 3 metrin syvyydessä treenattiin myös miten maskin saa tyhjennettyä vedestä jos sitä sinne päätyy, mitä tehdään jos happiletkun suukapula lähtee suusta ja muutama käsimerkki kun puhuminen veden alla on happiletkun kanssa hieman vaikeaa! :D Ainoa mitä käytin koko kahden sukelluksen aikana oli etusormi ja peukalo yhteen ympyräksi, eli kaikki hyvin!

Sitten kohti fisuja! Jossu polski "meidän" eli minun ja minun kellutusliivissä kiinni olevan ohjaajan vieressä. Alla avautui UPEAT koralliriutat miljoonilla kaloilla, niin upean näköistä! Miten miljoonissa eri väreissä kaloja voikaan olla. Siniset raidat hohtivat kuin neon valot ja se värilosto kyllä melkein sai hengen salpaantumaan. Paitsi sukelluksen tärkein sääntö on jatkaa hengitystä, ei saa pidättää henkeä tai keuhkot voivat posahtaa siitä paineesta mikä 12metrissä on veden alla. Samoin kuin korvat! Siksi joka metrin jälkeen ylös tai alas mennessä piti ottaa nenästä kiinni ja puhaltaa tasatakseen korvien paine. Ja hengittää rauhallisesti ettei happi lopu hyperventilointi tahdilla liian nopeasti!

Tehtiin tosiaan kaksi sukellusta kahdessa eri kohteessa, molemmat kestivät tunnin. Ohjaaja antoi minun polskutella loppu ajan yksin ja kehui miten molemmat ollaan sulavia vedessä, ja osataan hengittää niin että happi riittää yli tunniksi kun useimmat aloittelijat hengittävät liian nopeasti ja joutuvat tulemaan pintaan jo puolen tunnin jälkeen. Ja toisella sukelluksella nähtiin se kauan metsästetty kilpikonnakin! Jee!

Upea kokemus, olen niin iloinen että tein sen. Hintaakin koko päivälle tuli alle 100e, mikä on halvempaa taas kuin suomessa. Nyt on extreme urheilut vähäksi aikaa tehty! Laskuvarjohyppy 3km, benjihyppy 111m ja sukellus 12m pinnan alla joten bucket list alkaa olla tyhjä! Nyt on hyvä nauttia viimeisistä lomaviikoista ennen kotiin paluuta ja tikkurilaan muuttoa!

<3: Ruut, seuraavassa elämässä merenneito!